Rönnskär 28.05.2012

 

 

 

Rönnskääriin     Rönnskääriin   59°56′08″N, 24°23′28″E

 

Maanantaiaamuna 28. toukokuuta  2012 kokoontui  ehkä Helsingin historian suurin ja villein kettulauma Kauppatorin laiturille. Repolaiset ystävineen olivat uskaltautumassa jo neljättä kertaa kevään meriristeilylle. Nyt oli kohteena Rönnskärin majakkasaari Porkkalan niemen edustalla.Koska kyseessä on puolustusvoimien hallinnassa olevalla suoja-alueella sijaitseva majakkasaari , oli jokaisen osallistujan annettava etukäteen salaiset henkilötietonsa armeijalle eikä ulkomaalaisia suvaittu lainkaan mukaan.

Ketään 51:stä osallistujasta ei  jätetty maihin,  joten nyt ketut on virallisestikin todettu luotettaviksi ja jos joku oveluuttaan selvisi testistä niin sehän vain todisti kokeneiden repolaisten luontaisen  viisauden. Jo vuosi sitten jätetty hyvän majakkasään  tilaus  toteutui ja M/S Merisarasteen  kansipaikat  täyttyivät heti. Onneksi ennakko-ohjeet oli otettu vakavasti ja tuuliasut oli kasseissa, sillä heti avoimelle reitille päästyämme  vastainen lounatuuli tuiversi noin  8 metrin nopeudella .  Aurinko kuitenkin lämmitti ja tervetuliaiskahvit olivat paikallaan.

Matka taittui ns rannikkoväylää pitkin ja Ylen Suvisaari ohitettiin vilkkaasti keskustellen  yhtiön upean kesäpaikan tarpeellisuudesta henkilökunnan virkistyspaikkana.  Kahden ja puolen tunnin  merimatka sujui rattoisasti ja  osa kansipaikan lunastaneista siirtyi vähin äänin tuulettomiin sisätiloihin.  Syytä olikin sillä Merisarasteen kajuutasta löytyivät kassit ja niistä omat lämmikkeet.   Tarpeeseen tuntuivat olevan ja katseet kirkastuivatkin  kun Rönnskärin 25 metrinen majakka  tuli esiin saarten takaa. Sisäväylällä odotti meitä  aidon meriketun  Rolf Kokkolan  purjevene Amanda. Rofa oli edellisen kerran käynyt Rönnskärissä  70-luvun  puolivälissä ja nyt vanhana merikettuna  tuli kanssamme muistelemaan vanhoja.

Merisarasteen kippari  oli entinen Mäkiluodon linnakkeen yhteysaluskuljettaja ja niinpä hän taitavasti luotsasi meidät karien välitse suojaisaan majakkasaaren satamaan. Olimme tosin noin  kolme minuuttia myöhässä suunnitellusta aikataulusta.  Oppaamme ylikersantti  Pietari Lehtivaara   Suomenlinnan Rannikkorykmentistä otti  meidät silti tosi ystävällisesti vastaan  ja suostui kiinnittämään veneemme laituriin. Hän painotti tervetuliaispuheessaan vierailumme  tärkeyttä  näinä Euroopan vaikeina aikoina. Lisäksi hän esitteli vartiolinnakesaarta ja sen kahden tykin  merkitystä   rannikkopuolustuksellemme.  Itse majakka seisoi tukevasti tuulessa ja  oli taatusti kokenut yli 200 -vuotisen historiansa  aikana tuimiakin tuulia.

Ylikersantti Lehtivaara   kertoi innostuneesti majakan ja sen väen historiasta. Nythän  saari on asumaton ja tornikin hiukan alennustilassa, sen valokin oli sammutettu viimeisen kerran jo vuonna  1928. Nykyään huipulla pyörii meriliikenteen ohjaustutka.  Ylös ei voitu vieraita päästää, sillä  puuportaat  jatkoivat lahoamistaan samoinkuin läheiset muutkin rakennukset. Ne olivatkin  Museoviraston erityisessä suojeluksessa. kunnostusrahat olivat tosin  jääneet mantereelle.

Tykkiasemista pidettiin kuitenkin hyvää huolta ja saarella sijaitseva lintuharrastajien tukikohta  oli  täydessä käytössä. Saimmekin  kuulla kuinka edellisen päivän aikana  saaren yli lentäneet 103012 hanhea oikein pystyttiin laskemaan, se vaati todellakin korkeampaa joukko-oppia. Kaksituntisemme saaressa  päättyi maukkaaseen saaristolaislounaaseen aluksellamme ja purserimme olikin pannut tosiaan parastaan.

Kun  sitten kotimatka alkoi  myötäisessä lounatuulessa , olivat kansipaikat jälleen kysyttyjä. Omat eväät lasipurkeissa tyhjenivät  hiljakseen  samassa tahdissa kun matkalaisten keskustelut koveni. Mantereen ylle oli kohoamassa tummia ukkospilviä  ja  kun 16.59 kiinnityimme Kauppatorin laituriin, alkoi sataa. Kettujen kesä 2012 oli alkanut.

Jaarmo Ratinen, merikettukippari

 

kuvat: Jarmo Ratinen, Matti Ristimäki ja Anrero Takala