PIISPA EERO HUOVISEN ETÄTAPAAMINEN 20.04.2021

 

PIISPA EERO HUOVISEN ETÄTAPAAMINEN VANHOJEN KETTUJEN KANSSA 20.4.2021

"Pää kylmänä, sydän lämpimänä ja kädet ristissä", on piispa Eero Huovisen resepti, josta kukin voi etsiä helpotusta korona-ajasta selviämiseen. Näistä teemoista Vanhoilla Ketuilla oli mahdollisuus kuulla Huovisen ajatuksia ja myös keskustella hänen kanssaan Kettujen järjestämässä etätapaamisessa.

 

Toisinaan ajattelijaksi itseään vaatimattomasti luonnehtivalla Helsingin hiippakunnan emeritus piispalla on takanaan myös pitkä akateeminen ura ja professuuri Helsingin yliopistossa, joka jatkuu vieläkin luennoitsijana. Huovinen kertoo edelleen myös kirjoittavansa ja lukevansa, mutta sillä nopeudella, että voi olla hyvällä omallatunnolla, jos jonain päivänä ei synny mitään. Huovisen ajatukset ovat aina kiinnostaneet ja kutsuja puhujaksi ja keskusteluun osallistujaksi tulee yhä. 

 

Iän karttuessa Huovinen kertoo haluavansa pyrkiä entistä suurempaan yksinkertaisuuteen, periaatteena "keep it simple". Tunnuslauseen "pää kylmänä, sydän lämpimänä ja kädet ristissä" Huovinen kertoo pulpahtaneen mieleensä jo vuosi sitten, kun ihmiset alkoivat neuvottomina kysellä häneltä, millä eväillä korona -pandemiaan pitäisi suhtautua. Huovinen täsmentää, että kyse ei ole pelkästä iskulauseesta, vaan ajatuksena on pikemminkin eräänlainen aatehistoriallinen asenne kriisitilanteessa.

 

Pää kylmänä -ohjeen hän perustaa antiikin ajoilta peräisin olevaan neljän päähyveen -käsitteeseen. Hyveet ovat viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja maltti. Viisaus, 'sapientia', ei tarkoita samaa kuin äly ja oppineisuus, vaan enemmänkin harkintaa ja kykyä keskittyä olennaiseen. Vanha suomalainen sanonta "talonpoikaisjärki" kuvaa hyvin Huovisen mukaan sanan merkitystä.

 

Pää ja sydän eivät myöskään ole toistensa vastakohtia. Kriisitilanteessa tarvitaan myös myötätuntoa ja rakkautta sekä valmiutta asettua kärsivän ihmisen asemaan. Sydän täytyy pitää lämpimänä. Huovinen uskoo, että myötätuntoinen asenne johdattaa ihmisiä parempaan yhteisymmärrykseen. Hän toivookin, että ihmiset eivät arastelisi ottaa yhteyttä toisiinsa. Puhelinsoitto ei paljoa vaadi.

 

Pappina Eero Huovinen haluaa myös puhua kädet ristissä -ohjenuoran merkityksestä ja viittaa Martin Lutherin oppeihin. Tiedämme, että kaikki ei ole ihmisen itsensä käsissä. Mihin viime kädessä panet toivosi on kysymys, joka koskee jokaista ihmistä. Jumala on se, johon ihminen panee viime kädessä toivonsa ja turvansa, kun kaikki on mennyttä. Jokaisella ihmisellä on kiinnekohdan tarve, eikä pappien tehtävä ole pelotella ihmistä. Kun ihminen ristii kätensä ja myöntää, että ei hallitse kaikkea ja panee toivonsa jonkun kestävämmän käsiin, on se osoitus siitä, että ihmisellä on varaa olla riippuvainen toisesta.

 

Huovinen ottaa esiin myös epäjumalat, joista Luther jo puhui, ja jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Lutherin mukaan maailman yleisin epäjumala on raha, ja puhui varkaista, jotka järjestelevät asioita nojatuolista käsin omaksi edukseen ja turvakseen. Samaan kategoriaan voi lukea myös oppineisuuden, vallan, maineen, kunnian, oikeassa olemisen jumalan, itsekeskeisyyden. Nykymaailmassa esimerkkejä näistä ei tarvitse hakea.

 

Helena Laatio