Musiikkitaloon 14.10.2011

 

Hellmannin Arjalta tuli 26.9. sähköpostiini ilmoitus, että kolmellakymmenellä Ketulla on mahdollisuus 14.10. tutustua Helsingin uuteen nähtävyyteen, Musiikkitaloon. Ilmoittauduinheti meilin luettuani ja mahduin niiden kolmenkymmenen joukkoon. Ryntäys oli kuulemma ollut valtaisa. Samankokoinen joukko taisi jäädä rannalle.

Olin aikaisemmin käynyt yhdessä konsertissa ja hieman katsastanut Musiikkitaloa sekä ulkoa että sisältä, mutta tarkempi rakennuksen tutkiminen oli vasta edessä. Tulin paikalle etuajassa ja katselin rakennusta eri suunnista. Pääsisäänkäynti Kansallismuseon suunnasta ei oikein sytyttänyt. Sanomatalon puoleinen sisäänkäynti  julkisivuineen ja porrastettuine nurmikoineen sensijaan toimi. Musiikkitaloa vastapäätä ovat Sanomatalo ja arkkitehtuuriltaan huonosti toimiva Kiasma. Lasiseiniä puolin ja toisin. Onneksi Kiasman ainoa onnistunut puoli, sen pääty, osoittaa Musiikkitaloon päin.  

Musiikkitalon sisäpuoli rakentuu tummiin, nykyisellään ehkä liiankin tummiin, seinäpintoihin. Valaistuksen suunnittelu on ilmeisesti vielä kesken. Tummaa sisäpuolta tosin tasottavat päivällä laajat ikkunanäkymät ympäröivään kaupunkiin. Jopa hieman luontoakin näkyy. Kaupunki on yleisötiloissa selvästi läsnä. Samat lasipinnat myös peilaavat ulkopuolella ympäröivää kaupunkikuvaa Eduskuntataloa myöten. Illalla rakennus toimii ulkoa päin katsottuna upeasti. Se on kuin valaistu akvaario, jossa ihmiset liikkuvat lasipintojen takana. Pääsisäänkäynti narikoiden sijoitteluineen on melko ahdas sekä sisällä että myös ulkona Mannerheimintien puolella.

Musiikkitalon arkkitehtikilpailun voittajat, turkulaiset Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen LPR- Arkkitehdeistä, olivat suunnitelleet “viinitarha”-tyyppisen ratkaisun maailmankuulun akustiikka-asiantuntijan, Yasuhisa Toyotan, ohjeiden perusteella. Ja sali kuulemma todella soi, vaikka hienosäätöä ilmeisesti vielä tarvitaan.

“Teeveestä tuttu” Helena Hiilivirta otti meidät asiantuntevaan ohjaukseensa. Musiikkitalon johtajana hän tuntee talonsa perustuksia myöten. Hän ollut mukana talon suunnittelussa ja rakentamisessa. Saimme täydellisen kierroksen eri puolille taloa. Kuulimme seikkaperäisen selostuksen akustisista ratkaisuista. Mm. salien seiniä peittävät erilaiset reikälevyt saivat näin selityksensä. Mannerheimintien liikenne ei myöskään kuulunut “maan alle”. Salien ilmanvaihto tapahtui äänettömästi lattian läpi tuolien alta. Yle oli ollut talon suunnitelussa mukana alusta lähtien, joten sieltä löytyvät tv:n ja radion tarvittavat liitännät sekä UT-auton sijoitustilat. Kamerapaikoissakin on erilaisia mahdollisuuksia.

Täytyypä palata konserttien myötä tutustumaan taloon vielä paremmin.

Kiitos Helena!! Kiitos Pontus!

Antero Takala, teksti ja valokuvat

Musiikkitalon nettisivut:

http://www.musiikkitalo.fi/web/fi/etusivu